Kaikille kaikkea vähän -periaate ei toimi yritysten sukupolvenvaihdoksissa

Yrityksen omistuksen jakaminen tasaisesti useamman lapsen kesken on sukupolvenvaihdoksen tyypillisin sudenkuoppa ja maan tapa. ”Lahjoitin kaikille kolmelle lapselle 10 prosenttia!” kuuluu monen yrittäjän vastaus, kun tiedustelen, miten sukupolvenvaihdos on aiottu järjestää.

On luonnollista, että vanhemmat haluavat kohdella lapsiaan mahdollisimman tasapuolisesti ja siten säilyttää rauhan sisarusten kesken. Tätä tavoitellessaan vanhemmat saattavat kuitenkin kylvää lastensa keskuuteen riidan siemenen. Aikapommin, joka laukeaa hyvin suurella todennäköisyydellä ennen pitkää.

Otetaan esimerkki suvun mökistä, kaikille rakkaasta lapsuuden kesänviettopaikasta. Anna se kolmelle lapselle tasaosuuksin, ja varmista sisarusriita! Ei kestä kovin kauan, kun yksi sisaruksista pilkkoo polttopuita, haravoi sekä remontoi. Hän miettii, että saisivat ne kaksi muutakin tehdä jotain mökin eteen.

Kuluu vuosia ja muiden laiskuudesta nalkuttaminen hiljalleen yltyy. Lopulta kukaan sisaruksista ei enää käy mökillä. Tai sitten yksi heistä lunastaa mökin muilta itselleen. Tämä esimerkki lienee monelle tuttu.

Jos kaikki lapset eivät jatka aidosti liiketoiminnan pyörittämistä, ei jokaiselle tule myöskään antaa omistusta yrityksessä. Muutoin edessä on tilanne, jossa yksi perillisistä ottaa vastuun yrityksen vetämisestä, muiden nauttiessa sisarensa tuomista osingoista. Riidan siemen on kylvetty. Liiketoimintaa pyörittävä yrittäjä miettii, miksi tämä ponnistelee sisarustensa hyväksi?

Yritystoiminta pitää siirtyä aidosti kiinnostuneelle jatkajalle

Yrityksen johtoon jäänyt sisarus päättääkin nostaa itselleen kohtuutonta palkkaa kompensoidakseen syntynyttä epäoikeudenmukaisuutta ja pienentääkseen muille maksettavaa osinkoa. Viimeistään yrityksen omistuksen siirtyessä serkuksille ongelmat alkavat varmasti. Kateus ja katkeruus ovat alkaneet hallita yrityksen päätöksentekoa, eikä liiketoimintaa johdeta enää terveellä tavalla.

Riitautuneiden omistajien yritys ei ole dynaaminen ja ajautuu usein taloudellisiin vaikeuksiin. Tai se joudutaan ennen pitkää myymään suvun ulkopuolelle.

Ratkaisuna on siirtää yritystoiminta sille, joka aidosti jatkaa liiketoimintaa. Muille lapsille kompensoidaan varallisuutta lahjoitusten tai testamentin avulla. Lasten tilanne voi olla hyvinkin erilainen: Yksi lapsista asuu ulkomailla, toinen pääkaupunkiseudulla ja kolmas pyörittäisi mielellään yritystä vaikkapa Kauhavalla.

Olisi loogista siirtää esimerkiksi rahat ja finanssiomaisuus ulkomailla asuvalle, asuntosijoitukset stadilaistuneelle ja yritysomaisuus siitä kiinnostuneelle yritteliäälle pohjalaiselle. Näin sisarukset saavat saman verran omaisuutta, mutta mielekkäässä muodossa.

Isommissa yrityksissä tilanne on erilainen, mikäli on mahdollista palkata yritykseen ulkopuoliset ammattijohtajat. Silloin perilliset siirtyvät esimerkiksi hallituksen jäseniksi tai vain omistavat yritystä. Pelkkä sukunimi ei läheskään aina varmista kykyä tai halua liikkeenjohtoon.

Kari Juurakko, Senior Advisor

Kolumni on julkaistu Talouselämän Tebatti-palstalla 20.2.2022